Naimisiinmeno on aina ihana asia ja täynnä rakkautta ja romantiikkaa. Avioliitto on sen lisäksi kuitenkin myös ennen kaikkea juridinen sitoumus, oikeastaan sopimus, joka pitää sisällään tiettyjä avioliittolaista tulevia oikeuksia ja velvollisuuksia. Yksi tärkeimmistä sopimusehdoista on, että avioero- ja kuolematilanteissa aviopuolisoiden omaisuus tasataan niin, että kummallekin jää viivan päälle yhtä paljon. Kyse on avio-oikeudesta.
Mitä avio-oikeus sitten käytännössä tarkoittaa? Usein kuulee puhuttavan, että aviopuolisot omistavat avio-oikeuden nojalla automaattisesti kaiken puoliksi. Tämä on kuitenkin sinänsä virheellinen tapa ilmaista asia, sillä jos A ja B ovat naimisissa ja heidän yhteisesti asuttama asuntonsa on yksin A:n nimissä, ei B automaattisesti omista asunnosta puolikasta. Sama pätee mihin tahansa omaisuuteen.
Miten asia tulisi sitten ilmaista ja ajatella? Avioliitossa nimiperiaate on vallitseva, eli kuka mitäkin avioerohetkellä omistaa, omistaa sen myös eron jälkeen. Eli avioerotilanteessa B ei omista A:n kiinteistöstä mitään. Erotilanteessa A:n ja B:n varat ja velat luetteloidaan ja katsotaan, kummalla jää enemmän viivan päälle ja sen jälkeen varakkaampi maksaa toiselle tasinkoa sen verran, että kummallekin jää saman verran.
Esimerkki: A:n omistaman asunnon arvo on 50 rahaa ja tämän lisäksi A omistaa myös osakkeita 50 rahan edestä, on A:n omaisuus yhteensä 100 rahaa. B puolestaan omistaa kesämökin, jonka arvo on 25 rahaa ja lisäksi rahavaroja 25 euron edestä, jolloin B:n omaisuus on yhteensä 50 rahaa. Näin ollen A joutuu varakkaampana maksamaan B:lle tasinkona 25 rahaa, jotta molemmille jää saman verran, joka tässä tapauksessa on 75 rahaa. A saa kuitenkin lähtökohtaisesti valita, millä hän tasingon B:lle maksaa, eli hän voi maksaa sen esim. rahavaroilla. Toki tilanteessa, jossa A:n omaisuus koostuisi kokonaan esim. 100 rahaa maksavasta kiinteistöstä, tulisi A:n joko realisoida kiinteistö tai ottaa pankista laina, jotta hän saisi tässä tilanteessa tasingon B:lle maksettua.
Jos puolisot olisivat tehneet avioehtosopimuksen, missä kaikki kummankin omaisuus olisi suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle, olisi kumpikin pitänyt erohetkellä oman omaisuutensa, eikä tasinkoa olisi maksettu.
Avioehtosopimus selkeyttää tilannetta ja välttää usein myös riitaisuuksia, kun molemmat puolisot tietävät, että kumpikin pitää oman omaisuutensa ja velkansa myös erotilanteessa. Avioehtosopimuksen tekemisen jälkeen kummankin on kuitenkin hyvä huomioida edellä mainittu nimiperiaate; jos on osallistunut jonkin omaisuuslajin ostamiseen, tulee pitää huolta, että se tulee myös virallisesti merkittyä omiin nimiin. Jos A ja B ostavat esimerkiksi auton, mistä kumpikin maksaa yhä paljon, tulee molemmat heistä merkitä auton omistajiksi.
Moni ajattelee, että avioehtosopimus on turha tilanteessa, jossa puolisoiden varallisuustilanne on naimisiin mentäessä samankaltainen. Tilanteet voivat kuitenkin vuosien varrella muuttua radikaalistikin ja on syytä myös huomioida, että avioehtosopimuksella voidaan poissulkea myös kummankin tulevaisuudessa saamat perinnöt ja lahjat avio-oikeuden piiristä.
Etenkin kaikkien yrittäjien tulisi pitää huolta, että avioehtosopimus on tehty. Yrityksen arvo voi erohetkellä olla mittava, jolloin se voi nostaa maksettavaksi tulevan tasingon määrää huomattavasti. Usein osakassopimuksissa on vaadittu, että osakkaat pitävät huolen yritysomaisuutensa kuten osakkeidensa poissulkemisesta avio-oikeuden piiristä. Näin tulisi kaikkien yrittäjien tehdä.
Kuten jo sanottua, avio-oikeus on itsessään jo sopimus, joten avioehtosopimus kannattaa aina ottaa osaksi tätä sopimuskokonaisuutta nimeltä AVIOLIITTO. Sen tekemistä ei kannata jättää häiden jälkeiseen aikaan, vaan se kannattaa tehdä jo aina ennen hääpäivää. Tässä me voimme mielellämme auttaa. Käymme läpi jokaisen tilanteen yksityiskohtaisesti ja autamme valitsemaan tilanteeseen sopivan avioehtosopimuksen.
Marika Myllykangas, OTM, Lakimies
LAKIA Oy:n osakas
0405345291
marika@lakia.fi
Comments